PÄIVÄKIRJA
16.05.14
- Muuttopäivä
Päiväkirjamerkinnät
ennen 16.05.14 © nica
28.09.11 -
Treenipäivä
Impparista selvittiin ja Ani oli taas viikon päästä
siitä täysin oma itsensä ja saatoimme jatkaa
treenaamista. Ori on ollut tovin kisatauolla, ihan
kipeänä olemisen takia sekä minun kiireiteni takia.
Treenien piti kuitenkin jatkua. Tänään meillä oli
estepäivä, sillä viikonloppuna olisi taas kisat
tiedossa ja Ania pitäisi vähän herätellä.
Laitoin jättiläisen kuntoon. Suojat, satula,
rintaremmi, meksikolaiset suitset. Kävin oman kypäräni
toimistosta ja vein Anin sitten maneesiin. Sami oli
luvannut tulla nostelemaan esteitä ja huomauttamaan
virheistäni. Hyvin positiivista, en siis saisi kuulla
jos tekisin jotain oikein. Aloittelimme
alkuverryttelyillä ja joillakin pienillä
verryttelyesteillä. Sitten menimme tekniikkatehtäviä,
joilla Sami neuvoi minua. Korkeudet olivat naurettavan
pieniä, mutta se oli tehtävän idea. Lopuksi tulimme
vielä rataa vähän isompana. Sami sanoi kuitenkin,
ettei halunnut väsyttää Ania ja sen piti keretä
palautumaan vielä ennen kisoja. Loppuverryttelyissä Ani
piti saada rennoksi ja venyttämään kaulaansa eteen ja
alas, jolloin selkäkin vähän venyisi. Ori kulki oikein
mallikkaasti ja olin tyytyväinen siihen. Sami kuitenkin
sanoi, että ratsastaja ei ratsastanut tosissaan. Aivan
Samin tapaista.
Ani pääsi vielä ulos tuplaloimien kanssa ja se
otettaisiin myöhemmin sisään muiden hevosten kanssa
samaan aikaan.
20.08.11 - Kipeänä
No aamulla Ani pääsi ihan tavalliseen tapaansa ulos
tarhailemaan muiden hevosten tapaan. Yksinhän se omassa
tarhassaan oli, jotta kukaan ei potkiutuisi kenenkään
kanssa ja vältyttäisiin suurimmilta murheilta. Tein
tavallisesti aamuhommat tallissa ja menin sitten puolen
päivän aikaan hakemaan Ania tarhasta. Poni lepuutti
toista takajalkaansa, mutta huomasin jotain outoa vasta
silloin kun Ani lähti tallustamaan minua kohti. Se ei
kävellyt puhtaasti, vaan ontui takajalkaansa. Talutin
hevosen sisälle ja laitoin se käytävälle, purin
tuplaloimituksen ja tarkastelin jalkaa. Imppari.
Pienestä haavasta Ani oli saanut impparin ja nyt jalka
oli turpeessa ja kipeä. Hevonen melkein istui kun koskin
jalkaan. Huokaisin helpotuksesta, sillä hätä ei ollut
kauhea. Soitin eläinlääkärille ja tämä järjesti
kipulääkkeen apteekista noudettavaksi. Puhdistin haavan
kunnolla ja laitoin Anin karsinaan. Kävin noutamassa
apteekista lääkkeen.
Kun Ani oli saanut lääkettä helpottamaan kipua, niin
ori joutui ulos, jotta se kävelisi ja turvotus laskisi.
Ripottelin heiniä siis ympäri tarhaa, jotta se
liikkuisi edes vähän. Ratsastamaan en sillä tänään
menisi, antaisi jalan parantua kunnolla. Huomenna joku
voisi käydä kävelyttelemässä sitä maastakäsin.
13.08.11 - Maastoilua
Aivan uskomaton kiire, mutta ei niin paha, etten
kerkeäisi Ania liikuttamaan. Tänään oli vuorossa
maastoilua treeniohjelman mukaan. Alkuun käveltiin ja
ravailtiin maastolenkillä. Esteet houkuttelivat poikaa
tietenkin, mutta sateen jäljiltä oli niin märkää,
että en olisi uskaltautunut hyppäämään. Lisäksi
tänään ei ollut esteiden vuoro.
Alkuverryttelyjen jälkeen menimme kiipeilemään
mäkiä, jotta Ani saisi vähän treeniä, eikä tämä
olisi vain humputtelumaasto. Pitihän sitä nyt
estehevosella olla hyvät peppulihakset! Mäkiin
kulutettiin puolisen tuntia. Sen jälkeen palasimme
maastoradalle ja annoin Anin vähän purkaa energioitaan
muutamalla pitkällä laukkapätkällä suhteellisen
kuivilla teillä. Rapahan sitä vähän lensi, mutta en
antanut hevosen villiityä. Anijättiläinen kun ei ollut
mikään helpoin pysäytettävä kokonsa ja vahvuutensa
puolesta.
Tallille palailtiin noin tunnin lenkin päätteeksi. Ani
pääsi ensin rapajalkojen pesuun ja sitten karsinaan
loimitettuna. Viskasin Anille heinää nenän eteen ja
jätin sen sisälle.
01.03.11 - Jotain
vaihtelua
Jesse:
Sain puuron alas, vain ottettuani lautaselle jumalattoman
määrän marjoja lisukkeeksi. En todellakaan tykännyt
puurosta. Se oli yksi karmeimmista ruokalajeista ikinä.
Iltapäivällä lähdin Reitan kanssa talliin. Reita otti
ensin ratsastettavaksi Mayan. Lupasin laittaa Merlinin
valmiiksi Reitaa varten, kun tämä palaisi treenaamasta
Mayaa. Oma tehtäväni tänään oli talutella Ania,
jotta se vähän palautuisi eilisestä treenistä. Kun
Reita oli kadonnut tallista Mayan kanssa, kävin
hakemassa Merlinin, Anin ja Vertin sisälle. Harjasin
kaikki kolme hevosta ja satuloin Merlinin valmiiksi.
Vertti saisi odotella Rosieta karsinassa, sillä minulla
ei ollut tietoakaan milloin Rosie oli tallille tulossa.
Tunnin päästä nica
kävi ilmoittamassa lähtevänsä valmentamaan toiselle
tallille ja melkein heti sen jälkeen Reita palasi
talliin hikisen Mayan kanssa, jätti tamman minulle ja
lähti takaisin ulos Merlin mukanaan. Hoidin Mayan
kuntoon, viskasin sille loimen selkään ja jätin sen
karsinaan. Lähdin sitten Anin kanssa ulos. Lähdin
taluttelemaan valtavaa hevosta kohti Sereniä. Olin
tympääntynyt kävelemiseen ja mietin, että tarhojen
takaa kiertäminen pidentäisi lenkkiä huomattavasti.
Vilkaisin kuitenkin tennareitani ja totesin, että
minulla ei ollut asiaa lumikinoksiin näillä kengillä.
Niinpä menin lähimmän lumikasan luokse, tein narusta
Anille ohjat ja kiipesin hevosen selkään. Kukaan ei
näkisi, kun palaisin takaisin tallin takaa.
Ani löntysteli
rauhallisesti eteenpäin lumihangessa. Tätä kautta ei
ollut kukaan kulkenut pitkään aikaan ja lunta oli
kasaantunut olemattomalle polulle todella paljon. Ani oli
kuitenkin niin iso, että sillä ei ollut hankaluuksia
talsia lumihangessa. Ponit eivät olisi päässeet
kinoksissa eteenpäin.
Kiersimme tarhat ja pääsimme tallipihaan. Pysäytin
Anin pihalle ja taputin sitä. Katsahdin ympärilleni ja
näin vilahduksen mustista hiuksista. Kauhistuin
ajatuksesta, että nica olisi nähnyt minut
silmäteränsä selässä vannotettuaan, että en nousisi
hevosen selkään ennen kuin olisin täysin kunnossa.
Vieläpä pelkällä riimulla ratsastaen.. Liuin nopeasti
alas Anin selästä ja kuulin lumen natinaa jonkun
kävellessä luokseni.
"Jesse.."
Anin takaa ilmestyi mustahiuksinen tyttö. Se ei ollut
nica, se oli Suvi.
"Mitä hittoa?!" sanoin huomatessani Suvin.
"Miunhan tässä pitäis kysyä, että mitä hittoa!
Idiootti, mieti jos Ani olis lähteny.."
"Se on ihan kiltti."
"No niinhän sä sanot Vertistäkin." Suvi
tuhahti.
"Ei saa säikytellä tolla tavalla! Sä näytät
ihan nicalta, kauempaa."
"Ai." Suvi hymähti. "Oisko blondi ollu
sit parempi vai?"
"Ei. Tai siis... toi käy sulle." änkytin.
"Okei.. " Suvi hymähti ja kääntyi
lähteäkseen.
"Please Suvi, älä sano mitään nicalle.. tai
kenellekkään.."
Tyttö pysähtyi ja kääntyi minuun päin näyttäen
mietteliäältä.
"Ehkä en.." Suvi hymähti.
"Lupaa." painostin.
"Vastapalveluksesta." Suvi kiristi.
Myönnyin pitkin hampain auttamaan tyttöä huomenna
aamutallissa.
"Jäätkö pizzalle illalla, jos tilataan?"
kysäisin ajatuksen välähtäessä päähäni.
"Ihan miten vaan, ei mulla oo tänään mitään
ihmeellistä." Suvi vastasi ja katosi paikalta.
Jäin paikoilleni hölmönä. Suvi sanoi mitä?
Jäävänsä illalla? Minun olisi varmaan pitänyt
nauhoittaa tytön sanat, sillä en millään osannut
uskoa niitä todeksi. Eihän Suvi ollut jäänyt tai
tullut mihinkään pitkään aikaan ilman Kimiä?
Ani alkoi hangata päätään minua vasten
kyllästyttään ulkona seisoskeluun. Niinpä sain
itseeni vähän liikettä ja vein hevosen sisälle.
Loimitin Anin ja vein sen ulos. Vertin karsinan ohi
kävellessäni huomasin hevosen karsinan tyhjäksi, Rosie
oli siis tullut tallille. Reita oli vielä Merlinin
kanssa ulkona ja Suvi talutti juuri sisään Indiä.
06.01.11 - Anin uus
look
Jesse:
Satulahuoneessa oli tungosta. Ilmeisesti kaikki olivat
lähdössä ratsastamaan ihanaan, aurinkoiseen keliin.
Niinpä pujottelin ihmisten ja satuloiden välistä
toimistoon. Sohvalla löhöili Reita, silitellen
Shermania. Kissa oli siis päässyt käymään tallinkin
puolella. Kokoahan sille jo tullut, mutta ei se ollut
löytänyt vielä omistajaansa. Oli nicalle muutama
soitto tullut, mutta kun nica oli kertonut kissan
ulkonäöstä tarkemmin, kukaan ei ollut sanonut
omistavansa sellaista pentua. nica mulkoili kissaa
toimiston pöytänsä takaa, missä hän pläräili läpi
kansiota, jossa oli tuhottomasti papereita. Tuuppasin
Reitaa tekemään tilaa ja valahdin itsekin sohvalle ja
kiskoin pipon pois päästäni. Olin kuullut
Svea-pipostani moneen kertaan, niin Reitalta kuin
Samiltakin.
"Eikö teillä ole parempaa tekemistä?" nica
kysyi nostaessaan katseensa kansiostaan. Pudistin
päätäni.
"Menkää sitten klippaamaan Vertti."
"Sä tiedät, että se ei onnistu ilman
rauhottavia."
"No Ani sitten, se kyllä käyttäytyy."
Nousin vastahakoisesti ylös ja niin teki Reitakin.
Toinen antoi kissan nican hoitoon, sillä eihän sitä
onnetonta voinut yksin jättää.
Haimme Anin sisälle
(tai minä hain) ja otimme loimen pois (tai minä otin)
ja harjasimme sen (Reita keskittyi lähinnä pään
harjaamiseen). Sitten kaivoimme klippauskoneen esille ja
Anille tungettiin pumpulia korviin.
Klippaus sujui nopeasti. Ani lähinnä nukkui
seisoskellessaan käytällä. Kun hevonen oli valmis, se
oli klipattu lähes kokonaan. Ainoastaan päässä oli
karvoja, sekä toisella lautasella tuli BOLT ja toisella
oli salamanmuotoinen kuvio.
Tutkailimme hetken hevosta ja räjähdimme molemmat
nauramaan.
"nica tappaa meijät." räkätin.
"Ai niinkö meinaat?" Reita kähisi
pidellessään mahaansa.
Viskasin Anille loimen selkään ja Reita vei hevosen
ulos. Siivoilin sillä välin käytävän. Saisimme
varmaan vielä illalla kuulla Anin uudesta lookista.
31.12.10 - NYE
Jesse:
"Perkeleen pakkanen." kähisin taluttaessani
Ania talliin. Olin saanut ratsastaa jättiläisellä!
Tietenkin juuri silloin nica ei ollut kerennyt liikuttaa
sitä itse, kun ulkona sattui olemaan -25 astetta
pakkasta ja hevosilla saattoi mennä vain käyntiä.
Kukapa siellä maneesissa oli kuitenkaan vahtimassa, en
ollut voinut välttää kokeilemasta ravia ja laukkaa.
Jättimäinen harmaa hirvenkorvike oli vaihtunutkin
unelmieni ratsuksi, se oli niin paljon järkevämpi
ratsastaa kuin Vertti. Vertti pysyi kuitenkin ykkösenä,
sitähän ei mikään voisi syrjäyttää.
Vein Anin karsinaan ja
rupesin purkamaan siltä varusteita kohmeisin sormin.
Kello oli 12. Olin kerrankin aikaisin liikkellä, tosin
se johtui vain ja ainoastaan siitä, että kohta ulkona
alettaisiin paukutella raketteja ja hevoset saisivat
kohtauksen. Tallissa laitettaisiin radio päälle ja
toivottaisiin, että hevoset selviäisivät aamuun asti.
Pihattohevosten täytyi vain pärjätä. Kyllähän
niitäkin vahdittaisiin ja tarpeen tullen vietäisiin
vaikka Serenin tyhjiä karsinapaikkoja täyttämään.
Heitin Anille vielä kaulakappaleisen villaloimen niskaan
ja raahasin varusteet satulahuoneeseen. Sitten viskasin
tallissa oleville hevosille vähän heinää ja lähdin
sisälle lämmittelemään.
"Joko kävelytit
Anin?" nica kysyi astuessani sisälle taloon.
Mutisin jotain epäselvää ja nainen käsitti sen
"joo":na. Heitin takin naulakkoon ja valahdin
olohuoneen sohvalle löhöilemään. "Tuliko Suvi jo
maastosta?" nica kysyi huutaen keittiöstä.
"Ei." huusin takaisin ja vaihdoin kanavan
kolmoselle. Siellä esitettiin luontodokumenttia
jääkarhuista. Jääkarhuista, hrrr.. vaihdoin taas
kanavaa.
"Entäs Reita? Missä hemmetissä se luuraa?"
nican ääni kuului taas keittiöstä. Mietin hetken.
"Lähti Suvin kanssa maastoon."
"Miksi sä et mennyt?"
Olin hetken hiljaa. Ehkä sen takia, että olin halunnut
päästä pois näkyvistä testatakseni Ania rauhassa.
Luojan kiitos nica ei ollut näkemässä häkellystäni.
"Öö.. Ani ei tykkää Merlinistä, niin en kehannu
lähtee mukaan." vastasin.
"Sami tulee joskus kuuden maissa, Tyleristä en
tiedä, mutta sitten syödään jotain, laitetaan sauna
ja jos teillä on Reitan kanssa raketteja niin voitte
ampua niitä."
"Miks Sami tulee tänne uudeks vuodeks? Eikö sillä
oo muuta seuraa?" huusin takaisin. Ilmeisesti nica
oli kyllästynyt huutamaan, sillä kohta nainen ilmestyi
olohuoneen oviaukolle.
"Sen porukat asuu Oulussa." nainen huomautti.
Katsoin serkkuani suu auki.
"Oulussa? Onko se kotosin Oulusta! Onko Sami
lappalainen!" sain pidetellä naurua. Jollain
tavalla olin aina kuvitellut Samin eteläsuomalaiseksi,
miehessä ei ollut hitustakaan pohjois-suomalaisen
näköäkään. Tosin karski mieshän piti
valmennuksensa, vaikka pakkasta oli -20 astetta. Jos
niihin enää kukaan sattui eksymään.
Sulattelin itseäni
sisällä vielä tovin, ennen kuin uskaltauduin taas
jäätävän pakkaseen. Tallissa olikin kaksi
jäätynyttä ratsastajaa. Reita vei jo loimitettua
kirppua pihalle, kun Suvi vasta kantoi Merlinin
varusteita satulahuoneeseen. Menin Merlinin karsinalle ja
heitin tallitoppiksen voikon hevosen päälle. Tappelin
solkien kanssa, kun Suvi tuli takaisin karsinalle.
"Oisin mä ne saanu." Suvi tokaisi. Odotin
toisen lähtevän oitis muualle, mutta tyttö jäikin
karsinan ovelle.
"Ajattelin auttaa, mulla on jo sulat sormet."
huomautin. Näin silmäkulmastani, että Suvi hymyili.
Hymy katosi kuitenkin juuri sillä hetkellä, kun
käännyin kohti tyttöä. Suvi laittoi karsinan oven
kiinni, kun olin poistunut sieltä. En kuullut kiitosta,
mutta tytön hymy oli ollut minulle jo jonkin sortin
kiitos.
"Me ammutaan illalla raketteja.." lausahdin
kääntyessäni ympäri. Suvi katsahti minuun.
"Mä menen Kimin luokse." tyttö vastasi.
"Ai, okei." mutisin.
"Mut, hyvää uutta vuotta." toinen sanoi.
"Samoin."
Suvi haki reppunsa toimistosta ja lähti tallilta.
Laahustin käytävällä hetken edestakaisin, ennen kuin
jumituin Vertin karsinan luokse. Se oli vielä tyhjä,
sillä osa hevosista oli vielä ulkona. Odotin Reitan
palaavan ulkoa ja ehdotin , että hevoset voisi ottaa nyt
jo sisälle. Eipähän tarvitsi tehdä sitä pimeällä.
Riittäisi, että kävisi välillä viskaamassa vähän
heinää nälkäisten olentojen eteen, niin ne
pysyisivät suhteellisen tyytyväisinä. Niin me teimme.
Ulkoloimet vaihdettiin tallitoppiksiin ja kävin
vaihtamassa Anin villaloimenkin toppikseen.
Kuuden paikkeilla Sami
ilmestyi tallille. Herra tallimestarin saavuttua nica
antoi vihdoin minulle ja Reitalle luvan iskeä kiinni
pöytään katettuun ruokaan. Ruuan jälkeen laitettiin
pyörimään leffa, jonka Reita oli antanut nicalle
joululahjaksi. Illan mittaan katsottiin vielä toinenkin
elokuva, saunottiin ja vaille 12 lähdettiin pihalle
tuijottamaan ilotulituksia ja paukuttelemaan omia. Ei
meillä Reitan kanssa paljoa ollut, mutta kiitettävästi
siihen, että ulkona saatiin värjötellä yli puoli
tuntia. Olohuoneessa jatkettiin uuden vuoden juhlia, kun
talon omistaja hipsi jo nukkumaan.
04.12.10 - Good
things gone bad
Jesse:
"Laita Ani valmiiksi, kävelytä se, pura Tuittu,
laita Reeve kuntoon, kävelytä se, ratsasta Indi, siivoa
karsinat, pura heinäkuorma, vie paalit vintille, aja
ponit..." mutisin sukiessani Anin kiiltävää
karvaa. Kuulin tallin oven avautuvan ja olin varma, että
nica oli tulossa sättimään minua hidastelusta.
Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joten kurkkasin
käytävälle. Suvi veti eksyneen näköistä poikaa
perässään kohti ensimmäisen hevosen karsinaa.
Murahdin itsekseni ja astuin ulos karsinasta. Ristin
käteni puuskaan ja nojasin karsinanoveen. Vasta, kun
Suvi oli esittellyt seuralaiselleen ensimmäisen karsinan
asukin, tyttö tajusi minut ja sain osakseni murhaavan
katseen.
"Jesse." tyttö lausahti.
"Suvi." sanoin.
"Jesse, tässä on Kimi." Suvi esitteli. Kimi.
Olin vähällä nauraa toisen nimelle, mutta estin sen
loppujen lopuksi nostamalla käden suuni eteen ja
yskähtämällä väkinäisesti. Katsahdin Kimiä
päästä varpaisiin. Fruittari. Pahempi fruittari kuin
minä, paljon pahempi. Kuka käytti lacosteja tallilla?
Lisäksi poika näytti paljon nuoremmalta kuin Suvi, ei
Suvi voinut olla tosissaan pojan suhteen. Deittailla nyt
nuorempaa jätkää, mitä siitäkään tulisi.. Eikä
poika näyttänyt olevan hitusenkaan sellaiselta, joka
voisi olla kiinnostunut 500 kiloisista elukoista. Purin
huultani. Kimi ojensi kätensä kätelläkseen minua ja
mietin hetken, tarttuisinko käteen vai en. Päätin
kuitenkin olla kohtelias ja ojensin käteni
kätelläkseni poikaa.
"Kiva nähdä
suakin tallilla, tuliko ikävä?" kysyin Suvilta,
kun viralliset tervehtimiset oli tehty.
"Ikävä, suako?" Suvi kysyi epäluuloisena ja
Kimi katsahti minuun pahasti.
Naurahdin.
"Minuakin. Mä tarkoitin hevosia, tallia.."
selvensin ja hymyilin. Suvi ei vastanut, vaan veti Kimin
mukaansa ja lähti tallin toiseen päähän.
Jäin seisomaan käytävälle ja katselemaan parin
perään. Olihan Suvi vannonut tuovansa poikaystävänsä
tallille, vaikka en ollut osannut uskoa asiaa todeksi.
Tallin ovi aukesi taas ja Reita kurkisti talliin.
"Sä saat kohta huudot, Ani maneesiin ja
nopeesti." Reita tokaisi ja katosi ovelta. Minuun
tuli vauhtia, kun ryntäsin hakemaan hevosen varusteita.
"No johan
kesti." nica puhahti, kun talutin Anin maneesiin.
"Sori, yritin olla huolellinen.." tekaisin
selityksen ja otin Tuitun nicalta.
"Ai huolellinen!" nica huudahti. "Miten
etusuojat vinkottaa ihan väärin päin? Jesse?!
Jesse??!" Liukenin paikalta niin nopeasti kuin vain
pääsin. Vein Tuitun talliin ja purin siltä kaikki
varusteet. Viskasin tamman selkään loimen ja menin
harjaamaan Reeveä.
Minulle sysättyjen
hommien jälkeen, sain vihdoin levähtää ja mennä
kuluttamaan hermojani Vertin parissa. Tai oikeastaan, en
ollut tehnyt kaikkia hommia. Sami passitti minut
matkoihini, kun näki minun laittavan Indille satulaa
väärin päin. Käski mennä nukkumaan ja mittaamaan
kuumeen. Sitähän minä en kuitenkaan totellut, vaan
pakenin Vertin luo.
"Hei höpö." mutisin Vertille. Ori ei
välittänyt minusta vaan kääntyi ja astui varpailleni.
"Voi vittu, Vertti siirry." sähähdin, mutta
sain suurin piirtein työntää Vertin kauemmas, jotta
ori nostaisi kavionsa varpailtani. Astuin äkkiä ulos
karsinasta ja istuin käytävälle pitelemään jalkaani.
"Leikitkö varvashippaa Vertin kanssa vai?"
Suvi kysyi ilmestyessään satulahuoneesta. Nyrpistin
nenääni, enkä vastannut tytölle. Siihen Suvikin vain
tuli piikittelemään minua, kuin toisella ei olisi
parempaa tekemistä. Miten kaikki olivat minua vastaan
tänään?
"Hehheh" totesin lopulta, en voinut olla
piikittelemättä takaisin. "Ja miten vanha sun
lacostepoju olikaan?"
"Seittämäntoista." Suvi myönsi hetken
hiljaisuuden jälkeen. Tukahdutin naurahduksen, mutta
Suvi kyllä huomasi eleeni.
"No mitä?" tyttö kysyi paheksuen.
"Mistä sä löysit sen? Lastentarhasta? Mä en
ainakaan deittaile vanhempia naisia.." vastasin ja
virnistin.
"Ai niin, kun sulle kelpaa vaan sakkoliha."
Suvi sihahti, kääntyi ja lähti tallista katsomatta
taakseen.
"Suvi!" huudahdin, mutta tyttö ei
välittänyt.
"Hitto, hitto.." hoin itsekseni. Onnistuin
siinä taas. Onnistuin loukkaamaan Suvia, vaikka en minä
sitä niin tarkoittanut.. Enemmänkin olin sanonut sen
vitsillä..
Kapusin ylös lattialta ja lähdin nilkuttamaan sisälle.
Tallissa pyöriminen sai riittää siltä päivältä,
halusin sohvalle televisiota katselemaan. Tosin tuskin
pääsisin sinnekään, kun kaatuisin rappusissa ja
löisin pääni. Joutuisin sairaalaan ja saisin jonkun
parantumattoman taudin.. Koko päivä oli pilalla, Suvi
ei puhuisi minulle ikinä..
Sisälle päästyäni
lysähdin sohvalle ja jäin siihen loppupäiväksi. Reita
eksyi välillä sisälle ja kysyi jalastani, jossa pidin
kylmää, vain koska siihen sattui mielettömästi. En
vastannut, sillä olin pahalla päällä. Mökötykseni
jatkui iltaan asti, kunnes laahustin nukkumaan. Ehkä
seuraavaan päivään herääminen helpottaisi asioita..
13.10.10 -
Koulutuuppausta
nica:
Menin maneesiin vähän kouluilemaan Anin kanssa ja
eikös siellä kohta ollutkin ohjeita huutamassa eräs
tallimestari. Sitä sai sitten raataa ihan kunnolla, kun
tarkoituksena oli ollut mennä vähän rentoa
köpöttelyä. "Istu nyt siellä satulassa hyvä
nainen, äläkä hypi kuin perunasäkki." Sami
huomautti, kun yritin istua alas keskiraviin. "Tule
itse istumaan." puhisin ja tarrasin kiinni
satulankaaresta. Armoa ei kuitenkaan tullut ja kun
lopetimme treenin, niin hevonen oli yhtä märkä kuin
ratsastaja.
01.10.10 - Pieni
jättiläinen
Jesse:
Ilmeisesti Suvikin oli tänään raahautunut tallille,
sillä tyttö istui muiden seurassa ruokapöydässä. Oli
harvinaista, että kaikki olivat syömässä samaan
aikaan. Yleensä itse kukin kävi syömässä silloin,
kun tallihommista vapautui kymmenisen minuuttia. Vedin
itselleni tuolin pöydän päädystä ja mätin
lautaselleni makaroonilaatikkoa.
"Millanen se Ani on?" Suvi kysyi vietyään
astiansa tiskikoneeseen. Tunsin pienen
omatunnonpistoksen, jätin yleensä omani aina
pöytään, mutta niin tekivät silloin tällöin kyllä
Sami ja Reitakin. Tyler käyttäytyi hieman
kohteliaammin.
"Mikä Ani?" esitin kysymykseni, vaikka minulla
oli ruokaa suussa.
"Sun uusi ratsu. Russponi." Suvi totesi
pisteliäästi pöydän toiselta puolen. Näytin tytölle
kieltä ja toinen teki samoin. Ei tallille mitään
russponeja ollut tulossa. Ilmeisesti uuden tulokkaan nimi
oli kuitenkin Ani.
"No.. se on iso." nica myönsi, näin miten
Sami nosti katseensa ruokalautasesta ja katsoi nicaa
kysyvästi.
"Miten iso?"
"184" nainen vastasi.
Rupesin yskimään. 184cm korkea? Reilut 14 cm korkeampi
kuin yksikään tallin muista hevosista. Verttikin oli
jäänyt 166cm korkuiseksi. Loistavaa.
"Ja ajattelit yltää harjaamaan sen?" Sami
kysyi nicalta. Nainen hymyili.
"Mä ajattelin, että joku pidempi nimeltä Sami voi
sitten ojentaa auttavan kätensä. Hölmö, en mä nyt
niin lyhyt ole, etten yltäis harjata sitä." nica
huomautti ja pyöräytti silmiään. Hän rupesi
siivoamaan pöytää.
Porukka rupesi valumaan
pikkuhiljaa pihalle päin odottamaan hevosautoa. Kymmenen
minuutin päästä pihaan ajoi rekka. Se pysähtyi
parkkipaikalle ja ohjaamosta hyppäsi ulos keski-ikäisen
näköinen nainen, joka tuli oitis juttelemaan nicalle.
Kohta nainen totesi meille muille, että voimme ottaa
hevosen pois autosta. Tyler ja minä ryntäsimme
ensimmäisenä ottamaan hevosta ulos, perässä tulivat
Suvi ja Reita. Sami jäi naisen ja nican luokse
juttelemaan.
Kohta pihamaalla
tepastelikin valtava päistärikkö hevonen.
"Ani?" lausahdin. "Mä luulin, että se on
tamma."
"Ei ilmeisesti." Reita vastasi, kun
kävelytimme hevosta pihamaalla.
"Viekää se karsinaan, me mennään kahville."
nica huikkasi ja lähti hevosen tuoneen naisen ja Samin
kanssa sisälle.
Veimme tämän Anin siis uuteen talliin ja se pääsi
Reeven karsinaan, koska se oli tallin isoin karsina.
Muualle hevonen ei varmaan edes mahtuisi.
Vaikka Ani oli valtava,
se oli todella rauhallinen. Rupesi heti mutustamaan
heiniään, eikä kiinnittänyt huomiotaan mihinkään,
mitä tapahtui karsinan ulkopuolella. Hevonen näytti
jopa lempeältä, sinisine silmineen. Karsinassa Ani ei
kuitenkaan vaikuttanut niin suurelta, kuin se
todellisuudessa oli. Ehkä se johtui siitä, että
karsina oli oikeasti iso ja nyt hevosen vieressä ei
seisonu kukaan eikä vertailukohdetta ollut.
"Mistä se on tullu?" kysyin Suvilta, joka
ihaili hevosta vierestäni.
"Etelä-Suomesta , se on 4v fwb."
"Mä haluun kokeilla sitä." totesin. Reita
naurahti vieressäni.
"Sä et edes pääse sen selkään ilman
jakkaraa." Reita huomautti.
"No pääsetkö ite?" kysyin, mutta Reita vain
virnisti.
"Joo, joo pojat. Ehkä teistä kumpikaan ei pääse
sitä ratsastamaan, vaan nica ratsastaa sitä itse?"
Suvi ehdotti. Pudistin päätäni.
"Miten sillä riittää aika? Nytkin kisattavia on
talli täynnä ja meidänkin pitää ratsastaa monta
hevosta päivään, että kaikki saa liikuntaa."
"Ehkä sä tai Reita saattekin sitten Tuitun
liikutettavaks." Suvi naurahti. Emme kumpikaan
Reitan kanssa vastanneet Suvin luomaan uhkakuvaan. Tamma
oli pöpi, vaikka olihan sillä kapasiteettia. Ehkä
sitten, kun se vähän rauhoittuisi. Jäimme vielä
hetkeksi katselemaan tallin uusinta jättiläistä.
Lopulta kuulin, kun
rekka ajoi pois pihasta. nica ja Sami tulivat talliin.
"Kuka haluaa nähdä Anin liikkeet?" nainen
kysyi ja kävi hakemassa satulahuoneesta hevoselle jonkun
hevosen suitset. Hän sai säädellä niitä tuplasti
isommiksi ja lähti sitten taluttelemaan oria liinassa
ulos tallista. Seurasimme uteliaina perässä. Ilmeisesti
tässä hevosessa oli jotain muutakin upeaa hienon värin
lisäksi.
nica talutti Anin (jonka kokonimen Suvi oli kertonut
olevan Kearney's Anakin) maneesiin ja päästi
kävelemään ympyrälle. Kohta ori ravasikin lentävin
askelin eteenpäin ja esitteli mitä hienointa
keskiravia.
"Looks pretty good." Tyler huomautti
vierestäni ja nyökkäsin.
"Huge strides."
"Yeah. I think that horse has a hell of a jump and
it's probably really strong to ride."
"Probably. You never know."
"Hah, I want to see when someone rides him."
"Me too." myönsin.
Lopulta nica komensi hevosen laukkaan. Sen askel oli
valtava. Asia oli sitten ihan erikseen, että kuka noissa
askeleissa pystyi istumaan.
"Ratsastetaan sitä huomenissa. Annetaan nyt
loppupäivä tutustua vähän talliin. Huomenna sen voi
laittaa pihallekin sitten." nica huikkasi meille
kävelyttäessään Ania ulos maneesista.
Reita oli ensimmäinen
joka liukeni paikalta, ilmeisesti tekemään hommiaan tai
sisälle television ääreen. Tyler haukotteli ja sanoi
lähtevänsä kotiinsa. Ilmeisesti tällä oli
vapaapäivä ja tämä oli vain piipahtanut tallilla
vilkaisemassa hevosta. Suvi vilkaisi minua kysyvästi.
"No?" äänähdin.
"Lähetään maastoon, vois vaikka hyppiä jotain
maastoesteitä nyt kun pohja on vielä hyvä."
"No mennään. Mä en kerennykkään vielä
liikuttaa Verttiä."
"Mä kuulin, kun Sami sanoi jostain sählingistä,
mitä se oli aamulla?" tyttö kysyi, kun lähdimme
kävelemään tallille.
"Jotain vaan, mä selitän kun päästään hevosten
selkään." huomautin ja hymähdin. Vertin pelleily
oli unohtunut kokonaan uuden hevosen tulon takia.
Toivottavasti se osaisi käyttäytyä maastossa.
Vertistä ei ikinä tiennyt.
|
