kuvat © Aksu, 1. pääkuvan väritys Lupinia (luonnos Aksu)

- KTK I (81,23%) 30.-31.06.2009 (tuomareiden kommentit alempana)
- Fn- ja VIP MVA-arvonimet myönnetty 26.02.2010
- PP MVA-arvonimi myönnetty 06.05.2010
- KTK-sert x 4, EO-sert, BIS1 x 4
- aikuiskuvilla KP x 5
- varsakuvalla KP

Isänisä Acapella on niittänyt mainetta westerntaitojensa takia ja on saavuttanut useita palkintoja hunter-luokista. Vuonna 2002 8-vuotias Acapella saavutti Western Horse USA-tittelin.
Isänemä Luxmin Ele on valovoimainen tamma, joka on kerännyt hunter- ja western pleasure-luokista useita palkintoja.

s. 00.00.0000 t./o. Nimi, e. Nimi

Ville ei ole ehkä se helpoin koulutettava otus, mutta oikealla tyylillä tällekin saa asioita päähän jäämään. Uusien asioiden opettelu tehdäänkin lyhyissä pätkissä ja annetaan muutaman päivän ajatustauko, jonka jälkeen taas harjoitellaan. Ville ei vaikuta siltä, mutta on erittäin älykäs otus ja oppii nopeasti melkein mitä tahansa. Nuorempana Ville ei tuntunut omaavan keskittymiskykyä ollenkaan, mutta iän myötä sitäkin on tullut lisää ja ori on tuntunut kasvaneen mahdottoman paljon henkisesti.

Tallin käytävällä hoidettavana kiltti tapaus ja näissä tilanteissa voi luottaa siihen, että Ville pysyy paikoillaan rauhallisena. Välillä pidemmät hoitotilanteet voivat vähän kyllästyttää, minkä Ville ilmaisee tuhisemalla ja saattaapa yrittää harjapakista etsiä mukavaa leluakin. Myös lähellä olevat ihmiset voivat saada tökkäyksen turvasta. Hieman yllättäen Ville ei ole mitenkään herkkänahkainen vaan kestää myös vähän reippaampia otteita hoitajalta.
Ville tykkää suunnattomasti uimisesta ja pesupaikalla oria voisi viihdyttää varmasti tuntitolkulla.

Taluttaessa steppailu ja tanssahtelu on tuttua heinää Villen kanssa ja ori voi monesti yrittää viedä taluttajaansa ihan kympillä. Myös tammojen kutsu käy välillä kuumana Villen korvissa. Ohjissa/riimunnarussa kiinni oleva ihminen saakin olla koko ajan hereillä, ettei vakavampia tilanteita pääse syntymään.

Ratsunakaan Ville ei varmasti ole jokaisen ihanne, vaan on melko herkkä kuumenemaan, vauhdikas ja hieman herkkäsuinen. Ville myöskin täydellä varmuudella kokeilee uutta ratsastajaa ja usein voi testailla myös tuttuja. Ville tarvitseekin selkäänsä ratsastajan joka ei säiky vähästä ja pystyy pysymään mahdollisen rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa.

Tarkka esteratsu, joka kääntyy pennin päällä. Ratsastajalla on kuitenkin tekemistä, jos haluaa suoriutua Villen kanssa puhtaasti radalla - vauhdinsäätely, oikea ote ohjista ja tarkka ratsastus ovat tärkeitä kun Villen kanssa haluaa esteitä mennä kunnolla. Vaikka Villeltä löytyy tarkkuutta, vauhdikkuus ja tekemisen into jyräävät monesti sen yli.
Koulukuvioissa Villen mielenkiinto ei aina jaksa pysyä, mutta parhaimmillaan on varsin näyttävä kouluratsu. Ennen suoritusta on tärkeää, ettei kuvioita puunata liikaa lämmittelyssä, muuten Villen mielenkiinto lässähtää ja itse suorituksesta ei enää tulee mitään.
Maastossa saakin ratsastajalta löytyä teräshermot, Ville ei mörköile ja tuntee omien kulmien laukkapätkät varsin hyvin. Selässä ollessa tuntee kun ori alkaa valmistautumaan laukkapätkän ilmaantumiseen.

21.03.2010 PKK-näyttely, ?
"Hienosti totetuteutettu liitovaiheen kuva. Väritysjälki on nättiä ja estekin on piirretty harvinaisella huolellisuudella."

11.04.2009 PKK-näyttely, Beronia
"Tästä kuvasta näkee taas, että taitelija tietää tehtävänsä. On oltu tarkkoja lihasten ja luiden muotojen kanssa, ja miten kaikki nämä vaikuttavat laikkuihin. Harjan rusken ja valkoisen raja on selkeä, mutta eloisasti toteutettu. Hyvin toteutettu!"

21.03.2009 PKK-näyttely, Anne
"Huippuyksilö kaikilta osin. Huomio kiinnittyy kauniiseen, kuivaan päähän ja syviin silmiin. Ori on lihaksikas, jäntevä ja ylväs."

31.07.2008 PKK-näyttely, Jaffa
"Tämä kuva erottuu joukosta yksinkertaisen mutta onnistuneen värityksensä ansiosta. Yksityiskohdat ovat paikallaan, pienillä asioilla kuvaan on saatu paljon ilmettä. Syötävän suloinen."

15.02.2010
Pojat saivat uuden ulkoasun sivuilleen. Kovan työn ja tuskan takana oli löytää sopiva :P
Hetkeen ei olla käyty kilpailemassa ollenkaan, pikku hiljaa yritetään jatkaa kilpailemista kaikkien poikien kanssa.

25.12.2009
Tänään oli muuttopäivä. Löysin orikolmikolleni täydellisen asuinpaikan Mêl Serenistä!
Näinpä siis kirpeänä pakkasaamuna hätätarkistin että kolmikon kaikki tavarat ovat mukana. Kummasti kuitenkin olen varma että jostain nurkasta löytyy varmasti jotain joka on unohtunut matkasta. Minun onnekseni Janne oli auttamassa hevosten kanssa Atlasin päässä. Hyvällä katsoin myös tämän päivän säätä - ei tietoakaan tuulesta ja lumisateesta, nyt ei tarvinnut kuin yrittää olla luisumatta tieltä! Ai että minä niin kovasti tykkään talvikeleillä ajamisesta, varsinkin isolla autolla.
Mêl Sereniä lähestyessäni varsin tuttu jännityksen tunne laskeutui vatsan pohjalle. Kun vihdoin kaarroin tallin pihaan, piti vetää pari kertaa syvään henkeä. Ei voi olla mahdollista miten paljon voi jännittää! Varsinkin kun nican kanssa ollaan oltu muutenkin jonkun verran yhteyksissä, eli ihan täysin tuntematon tyyppi ei vastassa ollut. Kolmikon kanssa tuli auttamaan myöskin hyvin tutunnäköinen tyttö, jonka hoksasin nähneeni parin kasvattiponini ohjaksissa raveissa, sekä pitkä nuorimies.
Saimme otukset kunnialla sisälle ja kamakasat satulahuoneeseen. Lassi näytti tänään hyvin oman jästipääpuolensa, kun ei millään halunnut tulla toimeen vierustoverinsa Reeven kanssa. Lassi saikin vaihtaa karsinapaikkaa Villen kanssa. Unto otti muuton omaan tapaansa hyvin lunkisti.
Sinne ne minun pojat jäivät, tutustumaan uuteen kotiinsa ja nican kanssa suuntasimme kahville. Kahvittelun jälkeen nica esitteli minulle paikkoja, samalla kierroksella pääsin moikkaamaan ML:ssä asuvia shettiskasvattejani, Tahvoa ja Grimmiä. Haluaisin kuvitella että pojat minut muistavat, mutta tiedäpä häntä.. ;)
Tästä eteenpäin seikkailemme siis Mêl Serenistä käsin!